Monella työpaikalla vähennetään kokouksia, työnohjauksia, koulutuksia ja vierailuja, ja näin normaali yhteisöllinen arki muuttuu yksin suorittamiseksi. Kun vuorovaikutus, yhteinen pysähtyminen ja asioiden sopiminen estyy, voidaan mennä ojasta allikkoon.
Prosessien ohjaajassa tilanne herättää monia kysymyksiä. Mitä tarkoittaa, että prosessit keskeytetään ja tehdään vain sitä ”perustyötä”? Kuinka käy sovittujen asioiden, jos niitä ei pysähdytä arvioimaan? Miten käy hyvin alkaneen vuorovaikutuksen kehittymisen? Tiedämme, että prosessin täytyy olla käynnissä koko ajan, sillä jos se pitkäksi aikaa keskeytyy, saadaan tehdä aloitus uudelleen ja jo sovitut käytänteet unohtuvat. Merkityksellisyys asioiden suhteen hämärtyy ja ihmiset uupuvat.
Työyhteisöissä on tärkeää aina pitää huoli henkisestä läheisyydestä ja ilmapiiristä, joiden avulla luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Merkityksellisyyden kokemus on tärkeä niin työssä kuin muussakin elämässä. Sen kautta ihminen kokee elämänsä tärkeäksi ja tuntee tekevänsä hyvää työtä. Mistä tämä merkityksellisyys sitten saa polttoaineensa?
Työyhteisöissä merkityksellisyys tarkoittaa, että työkavereiden kanssa päästään yhdessä pohtimaan tehtyä työtä ja tekemisen tapaa sekä purkamaan työn herättämää tunnekuormaa. Nyt jos milloinkaan on erityisen tärkeää tiivistää tätä yhteydenpitoa, kun muuten ollaan haasteellisessa ja kuormittavassa tilanteessa. Nyt täytyy pitää huolta yhteydenpidon laadusta ja määrästä!
Kun sosiaalista etäisyyttä kasvatetaan, täytyy henkisen yhteydenpidon tiivistyä. Tämä tarkoittaa yhteisen työnjohtamisen lisäämistä, oman työn johtamista ja yhteisen työn johtamista. Sovitaan siitä, mitä tehdään, ja tehdään se, mistä sovitaan! Ollaan valmistautuneena, terävänä ja rehellisesti perustehtävän äärellä tavoitteen suunnassa. Tärkeää on tarkistaa, että yhteydenpidon laatu on tehokasta ja tavoitteeseen johtavaa. Kun määrällisesti voidaan kokoustaa vain vähän, kokousten laadun vaatimus nousee merkittävästi. Työnohjaus ja pienet koulutussessiot etänä ovat tähän hyvä keino.
Etätyönohjaus ei ole vain korvaava suorite totutulle työnohjaukselle. Päinvastoin. Etätyönohjauksesta saadut kokemukset osoittavat, että sille on tilausta. Edellä kuvatut hyödyt ja merkitykset vuorovaikutuksen ja johtamisen tasoilla toteutuvat ja saavat muotoaan myös etätyönohjauksissa. Vaikka etäyhteys haastaa osallistujat, haaste myös kasvattaa. On nimittäin niin, että totutut vuorovaikutussuhteet voivat muuttua etänä. Ensin tulevat näkyviin ihmisten valmius aloittaa ja rakentaa puhetta. Niissä meillä on jokaisella omat valmiutemme. Sitten tulee esille tarinan muotoutuminen; kenen ehdoilla ja minkälainen tarina tehdään. Sitten pääsemme tärkeään vaiheeseen: Olet suorassa lähetyksessä!
Ihanaa! Jos olet nopea, saat tilaa. Jos olet hitaammin syttyvää sorttia, voit saada vähemmän tilaa tai jäädä jalkoihin ihan kokonaan. Tässä on erityisen opin paikka. Kasva kuuntelijana, kasva osallistujana. Kukaan ei jää piiloon niin, että muut eivät sitä huomaisi. Kukaan ei johda, niin että muut eivät sitä huomaisi. Jokaisen rooli työpaikalla näyttäytyy uudessa valossa, kun totumme olemaan etänä. Tavoite on, että yhteisöllisyys ja näkökulmien runsaus lisääntyvät ja monimuotoisuus ja tavoitteellisuus kasvavat. Etäohjaukset tulivat varmasti jäädäkseen.
Kirjoittajat: Saija Mänttäri, Reetta Kekkonen ja Johan Vartiainen
