Koronakriisin vaikutukset hyökkäävät silmillemme lehtien otsikoista: ”Pysy kotona! Etätyö lisääntyy – yhteiskunta tekee digiloikan. Ihmiset karkaavat kesämökeille, vaikka pääministeri kieltää. Vanhukset hengenvaarassa! Suojamaskikaupoilla keinoteltu. Suojavarusteita ei riitä henkilökunnalle.”
Kaiken tämän kriisin keskellä haluan nostaa esiin hoitohenkilökunnan merkityksen. Sekä terveys- että sosiaalipuolen henkilöstö on ydinasemassa koronaviruksen torjumisessa. Hoitohenkilöstölle on laulettu ja taputettu, ihan aiheesta. Kunpa sille vielä saataisiin järjestettyä riittävät suojavarusteet ja testaukset. Toivottavasti hoitajien keskeinen asema näkyy myös tulevaisuuden ratkaisuissa, kuten palkkaneuvotteluissa.
Hoitohenkilökunnan ainoa tehtävä ei ole potilaiden terveydentilan tarkkailu ja hoitaminen. Eristyksissä olevien potilaiden ja asiakkaiden henkinen hyvinvointi on pitkälti hoitajien vastuulla. Erityisesti erilaisissa hoivakodeissa ja asumisyksiköissä asiakkaat kuuluvat koronaepidemian riskiryhmiin, puhuttiin sitten vanhuksista, kehitysvammaisista, pitkäaikaissairaista tai päihde- ja mielenterveyskuntoutujista. Kun asiakkaiden omaiset eivät voi vierailla heidän luonaan, vaaditaan hoitajilta entistä enemmän sitoutumista ja optimistista asennetta kohdata asiakkaat.
Koronaepidemia on vienyt meitä kohti etäyhteiskuntaa. Suuri osa organisaatioiden toiminnasta ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on muuttunut sähköiseksi. Olemme tehneet digiloikan paitsi työelämässä myös arkipäivän tasolla. Osa näistä toimintatavoista ja muutoksista kulttuurissa jää
varmasti elämään pysyvästi. Mutta missä määrin inhimillinen kanssakäyminen ja huolenpito voidaan siirtää digitaalisiin kanaviin?
Tämä on asia, jota myös organisaatioissa ja työyhteisöjen sisällä joudutaan miettimään. Mielestäni on selvää, että todella syvällinen, empatiakykyinen vuorovaikutus edellyttää myös lähikontaktia. Vuorovaikutus on vaikeasti hahmotettava kokonaisuus, josta puhe on vain yksi osa. Yhteisten
asioiden käsittely yhteisöissä vaatii usein myös sen, että kaikkien osallisuus varmistetaan. Yhteisöllisyyttä ei voi korvata kaukoyhteyksillä, mutta niillä voidaan toki helpottaa asioiden valmistelua ja taustojen selvittämistä sekä tuoda keskusteluihin ulkopuolista asiantuntijuutta.
Vaikka työyhteisöissä kamppaillaan tällä hetkellä muutosten keskellä, tarvitaan kriisin jälkeenkin tietoista otetta itsestämme huolehtimiseen ja sitä kautta työyhteisöstä huolehtimiseen. Hyvin toimiva ja hyvinvoiva työyhteisö kykenee tuomaan hyvinvointia myös asiakkailleen. Hyvä työyhteisö ei synny itsestään, se vaatii määrätietoista rakentamista. Tässä rakennustyössä työnohjauksella on suuri merkitys. Me työnohjaajat olemme muiden asiantuntijoiden kanssa luomassa edellytyksiä paremmalle tulevaisuudelle, jossa isotkin kriisit pystytään kohtaamaan yhdessä.
