Organ­isaa­tioiden men­estyk­sen takana ovat työhön­sä ja yhteisön­sä kehit­tämiseen sitoutuneet ihmiset! Miten nämä sit­ten tehdään?

Muu­tok­si­in suos­tu­mi­nen ja muut­tumi­nen tun­tu­vat ole­van ihmisille vaikei­ta asioi­ta. Muu­tok­set hor­jut­ta­vat hallinnan­tun­net­ta ja tas­apain­oa. Ne pelot­ta­vat, usein myös ärsyt­tävät. Jatku­vat muu­tok­set väsyttävät.

Johtamisen kir­jal­lisu­udessa esi­in­tyy ryh­mässä tapah­tu­va ilmiö, joka val­lit­see ihmis­ten välisessä vuorovaiku­tuk­ses­sa ja suhteis­sa. Tämän ilmiön myön­teis­inä seu­rauksi­na ihmis­ten toim­inta tehos­tuu ja vuorovaiku­tus para­nee. Tätä on kir­jal­lisu­udessa määritel­ty vuorovaiku­tuk­ses­sa syn­tyneenä vakau­muk­se­na, joka vaikut­taa edelleen vuorovaiku­tuk­seen, yhteistyön toden­näköisyy­teen ja laatu­un. Siihen on liitet­ty rehellisyyt­tä, avoimuut­ta, yhteistyökykyä ja hyvää tahtoa.

Joharin ikku­na perus­tuu Yhdys­val­lois­sa 1950-luvul­la luo­tu­un malli­in, joka käsit­telee yksilön vuorovaiku­tuk­seen liit­tyviä tek­i­jöitä neliru­u­tuisen mallin, ikku­nan, avulla.

Mika Huovi­nen