Miten esimiehet pärjäävät muuttuvassa työelämässä? Auttavatko vanhat esimiestyön opit enää eteenpäin? Tarvitaanko esimiehiä edes enää?
Tämän päivän työelämässä on paljon paineita, jotka kohdistuvat yksiköiden tai osastojen esimiehiin monelta suunnalta. Säästövaatimukset, tehostamisen paine, vähenevän työntekijäjoukon jaksaminen, nuoren toisella tapaa työelämään asennoituvan sukupolven sisäänmarssi, monimutkaistuva lainsäädäntö ja asiakkaiden tarpeet. Nämä ilmiöt ovat tuttuja käytännössä jokaisessa työyhteisössä.
Esimiesten vastuualueet ovat monin paikoin laajentuneet: esimiehen vastuulla on yhden yksikön sijasta kaksi, kolme tai useampikin yksikkö. Samalla erilaiset säännöt ja budjettivaatimukset ovat aiheuttaneet suoranaisen asiakirjojen ja lomakkeiden vyöryn. Lomakkeilla ja raporteilla on usein hyviä tarkoitusperiä, kuten asiakkaiden elämänlaadun ja oikeuksien parantaminen. Tällaisen hallinnollisen työn vaatima aika on kuitenkin poissa työyhteisöjen palavereista ja esimiehen henkilökohtaisista kontakteista henkilökuntaan. Yhteisen ajan vähentyminen johtaa epävarmuuteen toiminnan sisällöstä ja toimintatavoista. Työntekijät saattavat omaksua toisistaan poikkeavia työtapoja, ja voi muodostua klikkejä.
Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ihmistyövaltaisilla aloilla tarvitaan väistämättä edelleen lähiesimiehiä, jotka toteuttavat ideologisen ja hallinnollisen ylimmän johdonpäätöksiä ja tavoitteita. Johtamista käsittelevissä kirjoissa pohditaan paljonsitä, millaisilla otteilla esimiehen tulisi henkilöstöön suhtautua. Pekka Järvinen kuvaa dilemmaa teoksessaan Ammatillinen käyttäytyminen: ”Pari vuosikymmentä sitten esimiesten toistuva kysymys koulutuksessa tai työohjauksessa oli: ’Miten oppisin kuuntelemaan ja keskustelemaan?’ Nyt esimiehet pohtivat: ’Miten saisin jämäkkyyttä esimiestyöhön tai miten puuttua niin, että kukaan ei loukkaannu?’”
Toisenlaisen lähestymiskulman esimiehen problematiikkaan tuo yhteisöllinen toimintatapa. Sen toimiminen edellyttää koko työyhteisön sitouttamista asioihin. Tärkeässä roolissa on tässäkin mallissa esimies. Esimies tuo edelleen käsittelyyn yhteisön päämäärän ja puitteet, joita voi nimittää perustehtäväksi. Esimiehen tehtävänä on viime kädessä määritellä ja organisoida ne yhteiset foorumit, joilla asiat käsitellään.
Yhteisöllisyys toimintatapana edellyttää kehittyvää vuorovaikutusta kaikkien yhteisön jäsenten ja mahdollisuuksien mukaan asiakkaiden kesken. Päätökset vedetään yhteen avoimen keskustelun ja toiminnan jatkuvan tarkastelun kautta. Esimies vastaa eri ihmisten työtehtävien niveltämisestä yhteiseen prosessiin. Kun yhteisöllinenprosessi toimii, on myös esimiehen oltava valmis ottamaan vastaan myös itseensä kohdistuvaa palautetta, jonka perustelut on tuotava avoimesti esiin.
Vuorovaikutuksellinen malli edellyttää vuorovaikutuksen opettelua ja jatkuvaa kehittämistä. Yhteisön on oltava tasavertainen kaikilta osin, kaikilla on oltava pääsy keskeiseen tietoon. Ei voida toimia siten, että asema organisaation hierarkiassa ratkaisee henkilön mielipiteiden painoarvon. Toiminta luo yhteistä tietoisuutta parhaista työtavoista. Prosessi toimii alhaalta ylös, mutta myös ylhäältä alas. Prosessi ei ole ikiliikkuja, se tarvitsee johtajan. Esimiehet, pitäkää puolenne: uudistutaan, kehitytään ja vuorovaikutetaan yhdessä.